Pro Tour #1, Pori

Pro Tour saatiin käyntiin viikonloppuna Porissa. Kisa meni melko hyvin omalta osaltani, kolmas sija takataskuun. 

Tässä on menty jo monta viikonloppua putkeen kisoissa, joten liekö pientä kisaväsymystä ilmassa kun ei oikein syttynyt kuin vasta viimeiselle kierrokselle. Ensimmäisellä kierroksella tuuri oli hieman enemmän puolellani ”läheltä-piti-OB-tilanteiden” kanssa. Toisella taas toiseen suuntaan aikalailla saman verran, joten siinä kierrosten ero. 

P12 avaus, melkein lätäkössä..

Kolmanteen kierrokseen lähtö tuntui selkeästi keskittyneemmältä ja nälkäisemmältä.

Sain nostoehdotuksen kärkikorttiin viidenneksi kisan jännityksen lisäämiseksi, mihin toki tartuin. Olimme kaikki neljä tuloksessa -10 (Koivu, Aulu, Veranen ja mä). Niin mukavaa kuin olisikin ollut pelata nuoren Jasper Heinon, ”ever so talented Hakulisen Lassin” ja paikallisen Lauri Tammiston kanssa, en toki voinut kieltäytyä mahdollisuudesta nähdä mitä muut tasatilanteen kaverit tekevät ja päästä hiomaan kisahermoja kutkuttavassa tilanteessa. Locamovies oli myös paikalla kuvaamassa kärkikortin kierroksen, joten pääsisi ihailemaan mahdollisia omia heittojaan jälkikäteen. :)

Kierros lähti hieman takkuisesti liikkeelle. Bogi aika alussa ja monta paria heti alkuun. Pasi ja Seppo näyttivät alussa lipuvan omille lukemilleen perinteiseen tapaansa. Menimme Tapanin ja Jalin kanssa pitkään tasatahtia. Vasta väylällä A6 tapahtui ensimmäinen irtioton yritykseni. Olimme tasoissa Tapanin kanssa, Jali oli jäänyt hieman meistä jälkeen tuossa kohtaa jo. Tuohon alamäkihysselle ei pelikirjassani ole missän kohtaa lukemut kakkosta; sen verran tukkoinen ja epäselvä väylä kyseessä. Ei suoraa linjaa vaan vain hysse jommalta kummalta puolelta (fore tai rysty) ja toivotaan parasta. Korin paikka on myös hieman tylsä. Tylsä siinä mielessä, että draivin jäädessä lyhyeksi, on birdie yritys lähes järjetön. Onhan kori alarinteessä, puita ja OB korin takana estämässä helpon par-pelastuksen sekä yleensä aina pieni vastatuuli vasten kasvoja putatessa.

Draivi tuntui tuossa kohtaa jotenkin hyvältä ja luotto kiekkoihin riittävältä, joten päätin lähteä kokeilemaan maksimidraivilla korille. Edelliskierroksen, sormista lipsahtanut, epäonnistunut draivi vielä mielessäni, lähdin mahdollisimman kovalla otteella kuitenkin mahdollisimman rennosti sinkoamaan kiekon kohti oikean reunan koivuriviä. Draivi osuikin hyvin kohdalleen, lentäen matalampien puskien yli, nuollen korkeits koivuja, lopulta laskeutuen noin 10 metriä ennen koria ja rollaten vielä pari metriä eteenpäin puun juurelle. Tapani jäi selkeästi vajaaksi korista, jolloin hänen jatkonsa oli selkeä, seifti juureen. 

Asetuin omalle kiekolleni, kaikki edellämainitut  hankaluudet ja riskit mielessäni. Tovin koria katseltuani ja tuulta sekä tilannetta puntaroituani, heitto näytti toteutettavalta. Olisikohan matkaa ollut 7-9 metriä? Varovaisesti maltilla, päästin kiekon käytännössä vain liitelemään tuuleen ja se liitelikin ”tuulen päällä” hienokseltaan kohti korin oikeaa reunaa. Juuri korin takareunan kohdalla kiekko feidasi sisään takaketjuihin ja koriin. Kovin hiljainen heitto jos alivakain putterini feidaa jo tuolla matkalla. Mahtava henkinen voitto tuossa kohtaa! Riski oli suuri, mutta tällä kertaa treeni oli tuottanut tarpeeksi varmuutta.

Sain vielä yhden eroa Tapaniin A2 väylällä, minkä jälkeen ero olikin jo 2 heittoa ennen viimeistä väylää. Tuossa kohtaa sain kuulla tilanteen myös toisesta ryhmästä. Nissisen Teemu oli jäänyt tuolla A2:sen birdielläni yhden minun perääni, joten tarvitsin vain parin viimeiseltä jokiväylältä ottaakseni palkintokorokepaikan. Koivu nappasi A2:lta yllättäen nelosen, joten hän oli vain enää 2 edellä minua. Harmi, että ero putosi noin vähäksi  vasta tuossa kohtaa, sillä olin täysin unohtanut ja ajatellut hänen kiiruhtavan edellä, lähempänä Seppoa. Pitänee seurata tilannetta tarkemmin jatkossa.

Viimeinen väylä ja joki oikealla. Edelleen heitto tuntui varmalta, joten ei paineita. Heitin noin 7-9 metriä korista pitkäksi rannan puolelle, joten mahdollisuus jopa birdieen. Tilanteen tietäen, en edes harkinnut tuossa kohtaa yrittäväni puttia sisään. Kaksi eroa eteen, yksi taakse. Ei huolta. Violetti P2 juureen ja nosto par sisään. Podiumpaikka ei näissä kinkereissä ole paha paikka. Enää ei pelattu tuloksesta vaan sijoituksesta. Erävoitto oman kisakeskittymisen suhteen. Pari aiempaa kisaa olin alisuorittanut kun viimeisellä kierroksilla sijoituksia ratkottiin. 

Puut juhlivat Porissa! 2. Koivu (vas.), 1. Paju ja 3. Hirsi

Jotenkin outo rata tuo Kirjuri. Aina melkein pitäisi olla birdie-paikoilla, mutta silti tulos ei lopulta kellään painunut paljoa alle parin; paitsi Seppo. Seppo oli tällä kertaa oma lukunsa. Mahtavaa. Moni väylistä oli juuri sen verran liian vaikeita, että monilta jäi birdie ottamatta, mutta useat saivat parin pelastettua. Tällöin ei eroja synny. Ratingit tästä syystä ehkä tavanomaista alhaisemmat, mutta varmasti kohdillaan, sillä melko normaalin määrän sähläämistä tuohon 1005 ka kisaan mahtui. Sellainen kisa se. 

Seuraavaksi Taliin viikon päästä jatkamaan Eurotouria. Huh, sitten viikko taukoa ennen Kaatiksen Pro-touria. 

Kesäkuun alussa jäänkin pois päivätöistä kesäksi. Melko hienoa päästä tekemään töitä lajin parissa. :)
Gotta love #disclife!

css.php