frisbeegolfin historia

Suomessa suuren suosion saavuttaneen frisbeegolfin historia ja kehitys

Frisbeegolf on urheilulaji, jossa pelaajat heittävät frisbeetä eli kiekkoja väylän päässä oleviin koreihin. Nimensä mukaisesti frisbeegolf muistuttaa paljon golfia. Frisbeegolfissa radat jaetaan väyliin. Jokainen väylä yritetään niin vähin heitoin kuin mahdollista. Voittaja on pelaaja, joka suorittaa radalta pienimmällä määrällä heittoja. Aloitus tapahtuu tiiltä, joka tarkoittaa väylän avauspaikkaa. Väylä puolestaan päättyy koriin. Frisbeegolf radat ovat tyypillisesti pituudeltaan 9- tai 18-väyläisiä. Täysimittaisella radalla tarkoitetaan rataa, jossa on 18-väylää. Ratojen ja väylien vaikeus vaihtelee huomattavasti riippuen ympäröivästä maastosta. Kun väylällä, kiekon lentoradalla sijaitsee luonnollisia esteitä, kuten puita, on rata vaikeampi kuin avaran väylän radat.

Frisbeegolfissa ratojen haastavuus ilmoitetaan kirjaimin, kun radan numero kertoo varustelun. Ratoja on kilpailijoille suunnitelluista, haastavista kilparadiosta aina aloittelijoille ja kokeneemmille pelaajille suunniteltuihin harrastelijaratoihin. Jokaiselle väylälle on asetettu par-arvo aivan kuten golfissakin. Tämä luku kertoo väylän ihanneheittomäärän. Frisbeegolfin historia urheilulajina seuraa vahvasti itse frisbeen kehittymistä. Idea kiekon heittämisestä maaliin on kuitenkin kaukana historiassa. Nykymuotoisen frisbeegolfin synty on alkanut kuitenkin vasta 1960-luvun alkupuolella, kun frisbeetä ruvettiin kehittämään. Keskiössä oli frisbeegolfin historian kannalta hyvin merkittävä Ed Headrick, joka suunnitteli ja kehitti vuonna 1964 sen ajan frisbeestä mallin, jota on mahdollista heittää tarkemmin kuin aikaisempia malleja. Nykymallisen frisbeekorin, joka toimii radan maalina, on niin ikään kehittänyt Ed Headrick.

Headrickin suunnittelemassa sekä patentoimassa korissa oli ensimmäisenä mallissaan nykyisinkin koreissa olevat metalliset ketjut, jotka pysäyttävät frisbeen sekä tiputtavat sen koriin. Lajin varusteiden suunnittelun lisäksi Headrick on ollut mukana perustamassa keskeisiä frisbeegolfin yhdistyksiä, Professional Disc Golf Associationia ja International Frisbee Associationia. Toinen hyvin keskeisesti lajiin vaikuttanut on George Sappenfield. Hän rupesi 1960-luvun loppupuolella järjestämään frisbeegolf-kilpailuja.

Lajin kehitys sekä sen saavuttama suuri suosio

Sitten lajin alkuaikojen, frisbeegolf on kokenut runsaasti kehitystä etenkin kiekkojen saralla. Aina vuoteen 1978 asti frisbeegolf kilpailut pelattiin lähinnä kopitteluun suunnitelluilla frisbeellä, ja radat suoritettiin yhtä frisbeetä käyttäen. Nykyisin kiekkoja löytyy hyvin erilaisia erilaisiin heittoihin, tilanteisiin sekä erilaisille heittäjille. Frisbeegolf-kiekkoja on kolmea erilaista tyyppiä. Putterikiekoilla tarkoitetaan lyhyisiin heittoihin ja korin lähipeliin suunniteltuja kiekkoja. Kuten nimestä voi päätellä, lähestymiskiekot on puolestaan suunniteltu koria lähestyviin, keskipitkiin heittoihin. Driver-kiekoilla puolestaan tarkoitetaan kiekkoja, joka lentävät pitkiä matkoja oikein heitettyinä.

Frisbeegolfkiekot ovat painoltaan yleensä 150-180 gramman välillä, ja kiekkojen halkaisija on tyypillisesti vain 21-22 senttimetriä. Frisbeegolfissa on erilaisia heittoja, joista yleisimmät ovat rysty- ja kämmenheitot. Heitot voidaan yksinkertaistettuna erottaa toisistaan verraten sitä, kummalta puolelta kättä, kämmen vai rysty, heitto lähtee. Vaikka lajin historia on melko lyhyt, on se ehtinyt jo saavuttaa melko suuren suosion. Suomessa frisbeegolfin suosion kasvun nopein vaihe sijoittuu 2010-luvun alkuvaiheille. Tuolloin frisbeegolf saavutti suurta suosiotaan etenkin nuorten keskuudessa ja niin lajin harrastajamäärä kuin kenttien määrä kasvoi nopeasti. Laji on helppo aloittaa, mikä osaltaan selittääkin sen suosion nopeaa kasvua. Aloittelija pääsee hyvin alkuun muutamalla erilaisiin heittoihin tarkoitetuilla kiekolla. Lisäksi suurin osa Suomessa olevista radoista on maksuttomia, mikä madaltaa aloittamiskynnystä entisestään.

Ratoja on rakennettu runsaasti koko Suomeen aina kilpapelaajien kisaradoista aloittelijoiden harrasteratoihin. Frisbeegolf onkin suosittu vapaa-ajon vietto tapa sekä perheiden että ystävienkin kesken. Lisäksi lajin pariin päätyy uusia harrastajia koko ajan. Harrastamisen ohella frisbeegolfissa järjestetään kilpailutoimintaa. Suomessa lajin sarjoja löytyy juniorista aikuisille tarkoitettuihin sarjoihin. Frisbeegolfissa on lisäksi eri tasot amatööri- ja ammattilaispelaajille. Kilpailuissa järjestetään vain naisille suunnattua sarjoja, sekä avoimia sarjoja, joihin voivat osallistua naiset ja miehet.

Frisbeegolfin rantautuminen ja kehitys suomessa

Frisbeegolfin ensiasteet saapuivat Suomeen kanssa samoihin aikoihin, kun kiekkoja alettiin kehittämään, ja ensimmäiset frisbeet tulivat 1960-luvun lopulla turistien ja Suomeen tulleiden kansainvälisten vaihto-oppilaiden tuomina. Frisbeegolfin ensimmäiset SM-kilpailut pidettiin Helsingin Talissa vuonna 1978. Vielä tuohon aikaan laji oli hyvin tuntematon ja harrastustoiminta melko pientä. Varsinainen, yritysmuotoinen frisbeiden maahantuonti aloitettiin vuonna 1978, kun Seppo Nieminen perusti ensimmäisen maahantuontiyrityksen.

Ensimmäinen alan lajiliitto Suomessa, Suomen Frisbee-Liitto perustettiin samana vuonna. Liitto vaihtoi nimeään 1980-luvun puolivälissä Suomen Liitokiekkoliitoksi. Frisbeegolfista tuli yhä suositumpaa 2000-luvun alussa, mistä lähtien sen suosio on kasvanut tähän päivään saakka. Frisbeegolfin suosion kasvaessa myös uusia ratoja on ruvettu rakentamaan nopeaan tahtiin. Lisäksi frisbeet ovat saapuneet yhä paremmin kuluttajien saataville tavarataloihin sekä tavallisiin urheiluvarustemyymälöihin. Suomessa frisbeitä alettiin valmistaa ensimmäisen kerran 2010-luvulla. Taustalla oli kysynnän kova kasvu, lisäksi kuluttajat suosivat kotimaassa valmistettuja tuotteita. Alan liitto on niin ikään huomioinut tapahtuneen kehityksen ja vuonna 2013 se muutti nimensä Suomen Frisbeegolfliitoksi.

Ensimmäinen kiinteitä koreja käyttävä frisbeegolfrata avattiin Meilahteen, Helsinkiin, vuonna 1982 järjestettyjä kisoja varten. Radan suunnittelivat Klaus Arpia sekä Klaus Korpela. Rata rakennettiin väliaikaisesti vain kyseisiä kisoja varten, sillä kiinteän radan rakentamiselle kaupunki ei antanut lupaa. Lupa kuitenkin saatiin kisoja seuranneena talvena ja kiinteistä koreista muodostuvan radan rakentaminen päästiin aloittamaan vuotta myöhemmin samalle kilpailualueelle Talissa. Tuolloin radalla oli 9 väylää. Talin rata oli Suomen ainoa kymmenen vuoden ajan, kunnes 1990-luvun saatossa ratoja ruvettiin rakentamaan ympäri Suomea. Vuosituhannen lopussa ratojen määrä kasvoi tasaisesti. Vahva ratojen rakentamisen trendi syntyi frisbeegolfin suosion nopean kasvun kanssa samanaikaisesti 2010-luvun kuluessa. Tuolloin uusia ratoja rakennettiin jo kymmeniä vuosittain. 2010-luvun loppupuolelle tultaessa ympäri Suomea on rakennettu jo yli 600 kiinteää frisbeegolfrataa.

css.php
Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial