Pidän uusista haasteista, uuden oppimisesta, tiedon ja kokemusten kartuttamisesta. Frisbeegolf tarjoaa kaikkia näitä uusien kiekkojen, ratojen, kisojen, tekniikoiden, pelikavereiden ja monen muun muodossa.

Powergrip-perheeseen liittyminen on jo nyt ollut upea uusi kokemus, vaikka ollaan vasta alussa. Ja kun siviilielämässä muutokset ovat olleet vielä suurempia, on kauteen valmistautuminen ollut monella tapaa uutta ja erilaista, helppoa ja haastavaa, kivaa ja kovaakin.

Minusta kun tuli isä maaliskuussa.

Nyt virallisestikin lapsellisena (monen mielestä olen sitä aina ollut) on totta kai opittava vähän eri päivä- ja yörytmejä ja uusia rutiineja. Kun hienoja asioita tapahtuu joka päivä, voi urheilu jäädä hetkittäin taka-alalle, mutta toisaalta kaikki kuuluu elämään ja en voisi kuvitella olevani montaa päivää ilman liikuntaa. Siksi treenit ovat sujahtaneet aikatauluun yllättävänkin hyvin, enempiä ajattelematta.

Kauteen valmistauduin treenaamalla Caribian TAMI-salilla ja Kupittaan yleisurheiluhallilla aktiivisesti yleisurheilukentiltä ja 7k:stä tutun Petteri Laxin valvovan silmän alla, pelaamalla runsaasti Turun seudun viikkokisoja, hakkaamalla JYLY-puttitreeniä häkkivarastossa, uimalla, juoksemalla, pyöräilemällä ja venyttelemällä. Treenasin fiiliksen, sään ja ajankäyttömahdollisuuksien mukaan ilman sen enempiä harjoitusohjelmia, mutta kuitenkin tiettyä progressiota kehittäen kaikessa.

Frisbee on ollut siis koko ajan mukana, vaikka valtaosa treenistä olikin muuta. Toistoja yritin tehdä paljon, jotta paikat kestävät sitten kun kausi alkaa. Aloituskisaksi suunnittelin Porin Grip EQ -tourin osakilpailua toukokuun puoliväliin, mutta otinkin varaslähdön kotikisoissa Kankaanpäässä. Hyvin vähiin heittotreeneihin ja melkoiseen univajeeseen nähden peräkkäisten kisojen 2. ja 3. sijat olivat vahvasti yläkanttiin ja pelin tasokin oikein tyydyttävää. Tietenkin se auttoi, että huhtikuun alussa eivät muutkaan olleet vielä ihan parhaassa tikissä, mutta se on vain luonnollista koska kaikki eivät ole Hirsimäkiä.

Samoihin uusien kokemusten teemaan meni sitten kauden toinen kisatapahtuma, eli Nurmijärvi Disc Golf Experience. Täydellisesti hoidetut väylät, isot korkeuserot, viekkaat vesiesteet, hyvä fiilis ja kaunis kevätsää vetivät ihon juhlallisnypyille ja aika ajoin unohtui kokonaan että kyseessä oli kilpailu. Varsinkin toisella kierroksella kun osuimme tiimiryhmään Jannen ja Raimon kanssa, oli niin leppoisaa että 20 kilsan kävely ei tuntunut missään. Ei tätä reissua voi sanoin kuvata, mutta Kaapon tekemästä videosta saa vähän osviittaa.

Kausi on siis saatu vauhtiin ja ensimmäinen PG-holarikin tuli jo heitettyä – ja lisää mahtavia elämyksiä on luvassa. Seuraava haaste itselleni on oppia heittämään bäkkäriä täysillä – tämä projekti on jo hyvässä vauhdissa.