Elämyksiä pohjoisen auringon alla – osa 2: Patokoski

Tällä kertaa esittelyssä siis pohjoisen rundini toinen rata eli Patokoski. Kolmas osa, Ruka, ilmestynee silmienne eteen jossain välissä. Patokosken rataan voitte tutustua kätevästi FGR:n sivuilla.

Vietimme Patokoskella miellyttävän kesäisen iltapäivän ja napsin samalla hieman kuvia maisemista. Viiden tai kuuden kierroksen jälkeen rata on jo varsin tuttu ja sen kiertää läpi todella ripeästi. Kuten Toramon esittelyssä jo mainitsin on Rovaniemen seudulla varsin aktiivista harrastajakuntaa joten muitakin ihmisiä radalla näkyi melko runsaasti.

Mutta mikäs siinä, paikalliset on lepposia ihmisiä ja kierroksien välillä oli mukava rupatella ihmisten kanssa. Osalle THG oli jo tuttu ilmiö videoiden osalta joten myös niiden sisällöstä vaihdettin ajatuksia.

Oliskohan ollu kolmannen kierroksemme jälkeen lepuuteltiin hieman ykkösen vieressä löytyvillä penkeillä nauttien hieman syötävää ja juotavaa kun kierrostaan saapui aloittamaan useammasta henkilöstä koostunut pooli. Vaihdettiin kuulumiset ja fiilikset radasta ennekuin päästimme poolin matkaan ennen meitä.

Ykkösen penkeiltä on mukava katsella muiden avauksia ja siinäpä katseltiinkin kun keltainen keikko livahti heittäjän sormista lähes luotisuoraan ja kohti koria. Samaisia hetkiä todistaneet tietänevät sen hetken kun koko pooli tuijottaa kiekkoa sekä koria liikahdellen varovaisen jännittyneesti. About 74 metrin lennon jälkeen kiekko kilahtikin suoraan keskelle koria jääden ketjujen avustamana lojumaan sen pohjalle. Holari oli tosiasia!

Ketjujen kilinä laukaisi koko poolin jännityksen ja riemu repesi huutojen kautta juhlintaan joka levisi nopeasti myös evästämässä olleeseen seurueeseemme. Läpsyt, fistbumpit ja onnittelut jaettiin varsin runsaskätisesti ja pooli lähti kohti avauksiaan onnellisen holarimiehen juostessa kohti uransa ensimäistä holarikiekkoaan.

THG-Patokoski (3 of 20)

Ohessa kuva sankaristamme Henri Kiurusta, muikeasta hymystä sekä tiensä kippoon löytäneestä kiekosta (Champion Destroyer). THG onnittelee ja kiittää varsin railakkaan juhlinnan todistamisesta! Kyl se on vain hienoa nähä kun jengi tykkää lajista ihan tosissaan.

THG-Patokoski (19 of 20)

Rataesittely

Mutta sitten itse rataesittelyn pariin. Patokosken ollessa yheksänväylänen kokonaisuus, esittelen siis yhdeksän väylää. Tämä ei liene suuri yllätys kenellekään.

Typeryydet sikseen ja kiekalle!

 

#1 – Patokosken ykkönen lähtee mukavasti kentän laidalta läheltä parkkipaikkaa ja lepopaikkaa pöytien ja tuolien kera sekä luonnollisesti rataopasteiden vierestä. Tiille astuessa eteen asettuu 74 metrinen par 3. Suora väylä joka kulkee aukean laitaa mukaillen. Kori sijoittuu ihan aavistuksen verran vasemmalle ja lähemmäs metsän reunaa mutta se on selkeästi havaittavissa tiiltä. Vasemmalla on tiukkaa metsää joten sieltä ei kannata lähteä hakemaan avauksia mutta oikealla onkin sitten kymmeniä metriä tilaa riehua.

THG-Patokoski (2 of 20)

Avaus: Glow C-MD3 tuntui toimivan tässä varsin hyvin joko suoraan heitettynä tai sit pienenpienellä hyssekulmalla aukeaa hyväksikäyttäen. Luotettava loppufeidi saattaa lätyn kivasti korin juureen ja mittakin on mulle melkolailla optimi tähän.

THG-Patokoski (4 of 20)

Putti: Putin pitäisi jäädä varsin perusputiksi mutta avauksen jäädessä vajaaksi tai feidatessa liiaksi vasempaan on luvassa puttaamista puiden lomasta tai puskan sisältä. Greenillä ei ole liiemmin huolia joten putata saa rauhassa. P2 kädessä luottamus on katossa ja siten myös birkku taskussa. Näin useimmiten.

 

#2 – Kun seuraa opasteissa selkeästi esitettyä siirtymää niin löytää muutaman harppauksen jälkeen itsensä kakkosen tiiltä. Tarjolla on jälleen par 3 joka taittuu melko helposti jälleen ns. “pakkobirkuksi”. 46 metrinen väylä kaartuu kohtuu jyrkästi vasempaan pienen kummun yli jonka myötä onkin varsin helppoa heittää avaus liian pitkäksi joko siten, että avaus ei kaarra tarpeeksi tai päätyy korin yli ja metsikköön. Rauhallinen heitto ja kiekkovalinta ratkaisee tässäkin hyvin paljon.

THG-Patokoski (5 of 20)

Avaus: Koska mittaa ei ole hirveästi ja kiekko pitäisi saada silti kaartumaan vasemmalle nappasin käteeni jälleen Glow C-MD3:n. Testasin tässä myös tuolloin varsin uutta Innovan Atlasta joka tuntui löytävän tiensä myös mukavasti korille. Suurin ongelma oli liian lujat heitot joten myös putterin tuuppaaminen kivassa kulmassa olisi varsin hyvä veto. Rento, vähän normia korkeampi heitto midarilla antoi kuiten kiekon tehdä työnsä niinkuin sen pitääkin.

THG-Patokoski (6 of 20)

Putti: Nostohommia jos heitto onnistuu niinkuin pitääkin. Hyvin monesti putit kuitenkin ovat 5-6 metristä ja puunrungon takaa joten tasapainoon ja heittoympäristöön kannattaa kiinnittää huomiota. P2, ei kysymyksiä saatika kommentteja.

 

#3 – Radan kolmas väylä on melkolailla kakkosen toistoa mutta pienillä muutoksilla. Pituutta on hieman enemmän eli 52 metriä, eikä edessä ole kakkoselta tuttua pientä kumpua. Väylä korille voi tuntua äkkiseltään liiankin tiukalta joten kannattaa miettiä kiekon fadea sekä heittokulmaa. Miellyttävä ja rauhallinen nykäsy jälleen edessä joka onkin radalle hyvin ominainen fiilis.

THG-Patokoski (8 of 20)

Avaus: Nokkelimmat onkin varmaan jo huomannu, notta mikä kiekko löytyy kädestä näissä tilanteissa. Matkaa se viiskyt metriä, pitäis päästä rauhassa vasempaan ja saa heittää luottaen kiekkoon. Glow C-MD3 räpylässä vaikka tässäkin monesti pähkäilin putterihommia. Luotan kuiten lätyn vakauteen ja fadeen, joten luottamusta puhkuen hohtokiekkoa ilmaan.

THG-Patokoski (7 of 20)

Putti: Avauksen pitäisi päätyä korin lähimaastoon josta se on helposti nostettavissa tai heitettävissä koriin. Avaus voi kuitenkin mennä tässäkin pitkäksi joten joskus joutuu puttaamaan vähän ankeammasta paikasta. Huoleton normiputti kuiten suurimman osan ajasta ja välistä sit puita miettien. P2, kuten aina.

THG-Patokoski (9 of 20)

#4 – Kolmen birkkuväylän jälkeen onkin edessä sitten jotain aivan muuta. Nelonen avautuu eteen 92 metrisenä par 3:na josta löytyy myös mando. Väylä lähtee tiiltä eteenpäin ~35 metriä tehden sitten 90-asteisen mutkan vasempaan, jatkuen sitten korille sen nelisenkymmentä metriä. Väylä on kohtuu korkeiden puiden ympäröimä ja mutkaa ennen siintävä mando estää ainaki suurimmat upsihulluttelut.

THG-Patokoski (11 of 20)

Väylä kulkee epätasaisessa maastossa ja pientä kumpua sekä kuoppaa on matkan varrella tarjolla runsaasti. Jos hakee avausta kohti mutkaa ja naksauttaa vähän liiaksi vauhtia mukaan, päätyy ikävästi puiden sekaan josta tie korille on varsin haastava. Puita löytyy myös esteiksi asti vaikka päätyisi väylällekin joten kyseessä on kohtuu haastava par-3. Taisinpa napata bogia tai tuplaa lähes aina.

Avaus: Tällä kertaa avausta saakin miettiä hieman, enkä löytänyt siihen ihan takuuvarmaan valintaa tällä reissulla. Atlas kohtuu pommihyssenä kohti mutkaa on ihan kelpo valinta mutta pitkäksi mennessään tuo ongelmia. Putterilla varovainen kohti mutkaa ja kummun reunaa tuo haastavan lähärin.

THG-Patokoski (10 of 20)

Lähäri: Tilanteesta riippuen on lähärihommia luvassa. Isokätiset karpaasit ja paikalliset radan nuohoojat varmaan löytävät tiensä kipolle mutta minä en. Mikäli kyseisiä janareita sattuu väijymään tätä blogia niin kertokaa toki kokemuksistanne! Yleensä kuiten putteria käteen ja kohti koria seitinohuessa antsakulmassa.

THG-Patokoski (12 of 20)

Putti: Kori lymyää puiden takana ja hienoisessa rinteessä joten tässä voi jopa sössiä puttinsa jos ei ole tarkkana. Avauksesta ja lähäristä riippuen voi putteria joutua kaiveleen melko pitkänkin matkan päästä joten nelosella kannattaa kaivaa täysi zen-arsenaali sipulin sisäkerroksilta ja ottaa rennosti. Maailmanrauhaan, kirsikankukkiin, sateenkaariin ja yksisarvisiin verrattavissa olevan täydellisyyden tunteen tuo vain P2:n kosketus sormiin joten valinta on helppo.

THG-Patokoski (20 of 20)

#5 – Nelosella riehumisen / rauhoittumisen jälkeen vuorossa on 77 metrinen oikealle kaartava väylä joka mutkasta asti lähtee kipuamaan hieman ylöspäin päätyen lopulta selkeästä ylämäestä löytyvään koriin. Väylä on jälleen kohtuu tiukka joten heittokulmaansa kannattaa pohtia ihan ajan kanssa. Liekö nelosesta johtunut harmitus vai mikä mutta tästä eteenpäin kuvamatskua radalta on heikommin. Ja kierrettiin sentään viis tai kuus kierrosta.

Avaus: Vitosella onkin oikeakätiselle tarjolla mukavaa foretreeniä tai sit voi lähteä hakemaan astetta reilumpaa annukkaa heittoarsenaalista. Forehommiin joutuessa nappasin käteeni C-TD:n joka jostain syystä vain tuntuu hyvältä kädessä kun otan foregrippiä. Vaaran tosin monesti on liian suorat foret joten kulmaa saa laittaa asenteella. Parempia tuloksia saavutin kuitenkin laittamalla First Run P2:n antsaan sopivalla korkeudella.

THG-Patokoski (18 of 20)

Putti: Birkkuputit jäi vitosella vähiin vaikka kuvassa näkyvästä tilanteesta moisen louhinkin onnistuneesti. Mikäli putterinsa saa liitämään ohi korista on vaarana kiekon rollaaminen kumparetta alas joten tarkkana kannattaa olla. Hyvin usein putit kuitenkin lähtivät varsin kaukaa eli about paikalta josta kuva on otettu, väylän molemmin puolin ja hieman metsästä. Pitkät putit toimivat lähinnä lähäreinä näissä tapauksissa. Seiffatessa Omega SS rinteeseen tai sit elämä risaseksi ja P2 kippoon.

 

#6 – Kutosella mennään myös hieman oikealle tosin tälläkertaa kummun yli ja vain 44 metrin verran kohti koria joka on pystytetty pieneen rinteeseen. Linjat ovat kohtuu tiukat mutta seiffisti voi hakea melko varman kolmosen jos siltä tuntuu. Mukava pikkunäpy jossa pääsee testaileen putterinsa linjan pitävyyttä.

Avaus: First Run P2:lla haettu rauhallinen taitto antsaan liidätti kiekon monesti korin tietämille. Vaarana jälleen liian lujat heitot sekä liian ahne kulma jolloin kiekko kopisee puissa. Mikäli avaus lähtee liian suoraksi tai fadee vasemmalle on kiekon väliaikainen sijoituspaikka varsin metsäisessä ympäristössä.

THG-Patokoski (13 of 20)

Putti: Putissa ei suurempia ongelmia. Pieni ylämäki tuli yleensä eteen avauksien jälkeen (kuvassa punainen kiekko on FR P2 jota käytin paljon) joten putteja sai vähän miettiä ennen heittoa. Perus P2.

 

#7 – Seiska tarjoaa jällen hieman erilaista väylää pelaajien eteen. 85 metrinen siivu on radan toiseksi pisin ja jälleen par-3. Tiiltä lähtee noin 70 metrinen pilli alamäkeen taittaen jonka päästä löytyy oikealle avautuva aukean laidalta, noin 15 metrin päästä, maalikori. Väylä tarjoaa haastavat birkkumahdollisuudet ja toki myös runsaasti mahdollisuuksia kämmäilyyn jos heitto ei lähde suoraan. Todettakoon myös, että seiskalta löytyy varsin hyvä varustus kierroksille penkin sekä roskiksen myötä. Seiskan tii onkin jotain mitä haluaisin nähdä useamminkin ratoja kiertäessä.

THG-Patokoski (14 of 20)

Avaus: Tavoitteena siis heilauttaa kättä, päästää irti ja katsella kun äsken kädessä ollut muovinkappale päätyy n. 70 metrin päähän ja hieman oikealle. Valintana kiekoksi Mako3 on meikälle lähes takuuvarma näillä spekseillä. Alamäkeen heittäessä on hyvä miettiä vähän heittolinjan suhdetta maahan ja Mako osaa kyllä lentää suoraan sekä pienessä antsassa jos vaan pistää kulman kohilleen.

THG-Patokoski (15 of 20)

Putti: Seiskan kori on selkeästi esillä aukean reunamilla eikä mitään varsinaista uhkaa löydy jos vain hillitsee heittonsa. Kiusaus heittää liian lujaa on suuri mikäli avaus jää hieman lyhyeksi. Tällöin riehuminen voi kostautua korin takana löytyvän metsän ja pienen rinteen muodossa. Fiksulla pelaamisella säästää turhat bogit joten seiffaus tai varma kakkonen P2:lla.

THG-Patokoski (16 of 20)

#8 – Toiseksiviimeisellä väylällä kömytään jälleen ylämäkeen oikealle kaartaen. Mittaa väylällä on 63 metriä joista suurin osa siis selkeästi ylöspäin ja oikealle, korin löytyessä kummun päältä. Väylä on puiden osalta jälleen tiukahko mutta se mahdollistaa silti erilaiset avaukset. Fore sekä antsa toimivat jälleen joskin puusto pakottaa pitämään linjan sekä kulman kontrollissa. Liian pitkää avausta epäillessä kannattaa odotella, että ysin tii on tyhjä sillä pitkäksi heitetty avaus kopisee puihin tiin läheisyydessä.

Avaus: Kohtuu tiukka linja vaatii hallitun heiton jos halajaa birkkumetsälle. Matalana heitetty fore joka skippaa kummun juurelta, jyrkässä kulmassa heitetty korkea antsa tai jyrkkä perusfore olivat tapoja joilla lähdin hakemaan kiekkoa korille. Myös ihan perus suora kummun puoleenväliin mahdollistaa varman kolmosen.

THG-Patokoski (17 of 20)

Putti: Kasilla putti muuttuu monesti lähäriksi mikäli avaukseen ei saa sopivaa kulmaa tai pituutta. Näissä tapauksissa lähäriä yleensä haetaan puiden seasta. Putti jää monesti ylämäkihommiksi ja korin takana siintää uhkaavalla etäisyydellä myös pientä rinnettä. Rauhallinen ja fiksu peli käyttöön ja hurjastelujen jättämien muualle tuntui toimivan. P2+P2 -kombolla tosin tästäkin saaliina birkku.

#9 – Patokosken viimeinen väylä tarjoaa mukavaa alamäkiherkuttelua ja puitteet holarin metsästykselle. 61 metrinen puiden ja kumpareiden reunustama alamäki kaartaa vasempaan. Mäen pohjalta löytyy kori jonka takana siintää vähän metsää sekä erinäistä puurakennelmaa. Hauska päätös kierrokselle ja tässä tuli nähtyä vaikka minkälaista suoritetta kun tyhjenneltiin bägiä. (vasemmalta löytyvän kummun kautta puiden välistä foreskippi ketjuista pihalle yms) Jostain syystä en napannu tästä kuvaa joten fiilistellään sit materiaalia vuodelta 2010.

patokoski-9

Avaus: Hillitty ja rauhallinen riipasu jälleen kyseessä. Alamäki tuo oman lisänsä heittoon joten liiaksi ei kannata ladata jerkkua heittoon. P2,MD2 ja Mako3 oli testissä joista yleensä Mako3 lähti ekana kohti koria. Heiton korkeuden kun pitää kurissa niin birkut on helppo napsia sit korin kupeesta mukaan.
Putti: Jos ei innostu avauksessa liiaksi on putti ihan perus suorite ja rutiinilla kippoon. P2 jepjep.

Yhteenvetoa

Patokosken rata on varsin mukava neppailurata jossa on mukava reenata myös heittoa mikäli on vasta aloittelemassa lajin harrastamista. Ykkösen läheltä löytyvä kenttä mahdollistaa pitempienkin siivujen ja tekniikan treenauksen eikä väylät ole liian turhauttavan kapeita aloittelijoillekaan.

Radalta löytyy ylä- ja alamäkeä sekä niin suoraa kuin kumpaankin suuntaan kaartavaa väylää joten erilaisia heittotekniikoita pääsee käyttämään mukavasti. Väylät ovat kovin lyhyitä joten voimalla ei kiekkoja raavita matkaan tällä radalla. Valtaosa väylistä on myös birkutettavissa jopa minun taitotasolla ja birkkujen osalta parhaaseen kierrokseen niitä mahtuikin kuusi kappaletta tuplabogin (#4) ja bogin (#5) ja parin (#7) tuodessa tulosta sit taas nöyremmäksi.

Puitteet ovat kuiten radalla kunnossa joskin hieman pitkä matka Rovaniemeltä karsi kierroksien määrää ainakin minulta. Miellyttävä rata joka kannattaa käydä neppailemassa läpi jos satut seudulle.

The post Elämyksiä pohjoisen auringon alla – osa 2: Patokoski appeared first on The Hat Guy Disc Golf.

css.php