Kuten odotettavaa lienee, ei näin hektisellä rundilla kerkeä kirjoittelemaan matskua ihan sitä tahtia kuin pitäisi, mikäli haluaa pitää päivitykset samalla tasolla kiertueen etenemisen kanssa. Vaikka hyvinkin optimistisesti ajattelin kolmen hengen porukan onnistuvan tässä mallikkaasti niin kovinpa jouduttiin taas pettymään karvaasti. Välistä useampi jannu sähläämässä tekee asioista vain hitaampaa. Kuten ehkä tälläkin kertaa.

Mutta taas ollaan tarinan tyngässä kiinni ja vain muutamia päiviä jäljessä. Tähän toki vaikuttaa myös se, että kakkospäivän maailmankuvaa järisyttänyt painovoimalle naureskeleva putti saavutti jonkinlaisen viraalihitin aseman ja sitä myöten meni aikataulut uusiksi kun piti alkaa hallinnoimaan siitä liikkeelle lähteneitä voimia. Nyt nekin on kunnossa ja katsotaan mitä kaikkea saadaan vielä aikaiseksi.

Mikäli putti on jostain syystä mennyt ohi silmien niin tästäpä sitä voi pällistellä kahdesta eri kuvakulmasta:

 

 

Olihan se vain melkonen putti, sitä ei käy kiistäminen. Hauskaa on ollut seurata kuinka ihmiset ovat olleet suoritteesta ihan mehuissaan ympäri maailmaa. #growthesport tavalla tai toisella. Sopii mulle!

Mut sit takas kiertueen pariin.

Kolmantena päivänä ei suinkaa noustu kuolleista vaan noustiin kohti pohjoista. Aamu lähti pirteästi käyntiin Rovaniemellä hienoisesti sadekeliltä tuoksahtaneissa olosuhteissa. Kaikkia säiden enteitä uhmaten napattiin kuitenkin kyytiin Rovaniemen Gregg Barsby – tuttavallisemmin myös Artturina tunnettu kaveri. Miekkonen liittyi seurueeseen matkalle napapiirin tuolle puolen ja takaisin. Melkoisen veijarin ollessa kyseessä tuli reissusta hetkessä moninkertaisesti hauskempaa.

 

Suuntana oli siis Ivalo ja tavoitteena heittää kukaties maailman ja ainakin Suomen pohjoisin 18-väylänen rata. Tuo matka Rovaniemeltä Ivaloon on kuitenkin sen vertaa raskas rykäsy, notta matkalle päätettiin ruuvata mukaan myös Sodankylästä löytyvä Kommatti DGP. Täysin entuudestaan tuntematon rata oli kuuleman mukaan “aika haastava” ja sieltä löytyi ainakin “aika pitkä” ykkösväylä. Vähänpä tiesin tässä vaiheessa.

Radalle saatiin myös paikallisopas joka toi mukanaan myös ilmaa ja painovoimaa pilkkanaan pitäneen laitteen joka rupeleidensa voimalla surrasi ilmassa ja otti kuvamatskua korkeammasta perspektiivistä. Tuo ykkösväylä osoittautukin ihan mukavaksi paikaksi lentää myös ihmelaitteella sillä 140 metrinen ylämäkeen heitettävä par 3 vaati ilmaherruutta muutenin mikäli siitä halusi heittää hyvää tulosta. Kommatin rataan voit tutustua kivasti FGR.fi:ssä.

 

 

Mun läpsyttimille Kommatin radalta löytyi vähän liikaa heitettävää mutta kierros oli muuten varsin miellyttävä. Väylät olivat sopivan monipuolisia ja monenlaista mutkaa ja mäkeä mahtui matkaan. Rata oli varsin helposti käymisen arvoinen paikka, harmittavan kaukana vaan paikoista joissa vietän valtaosan vuodesta. Ehkäpä tuonne eksyy kuitenkin vielä uudelleen.

 

Lapissa kun kerta oltiin niin tutuksi tuli ratojen lisäksi myös niitä verenhimoisin ottein hallitsevat olennot eli sääsket, mäkäräiset ja muuta vastaava pikkuelukat jotka kävi päälle armotta ja joka ilmansuunnasta. Parhaimmillaan videomiehen huppuun mahtui lähes satakunta kaveria joten ihan pienestä määrästä ei puhuttu. Tässä vaiheessa lapin luonto puraisi jälleen ekan kerran – ihan kirjaimellisesti. Jaloista ja päästä alkoi löytymään pientä ja isompaa pahkuraa onnistuneet pieneläimen lounastuksen myötä. Mutta mikäpä siinä ollessa. Offia vähän pintaan ja hommasta selvisi ainakin jotenkuten.

Kommatti saatiin kuitenki koluttua loppuun ja dronemies Antti hyvästeltyä toistaiseksi. Luvassa oli jälleennäkeminen RGG-kisassa viikonloppuna jonne saatiin sit myös nuo kuvatut matskut. Muu kööri autoon ja renkaat viemään kakkosetappi kohti Ivaloa. Matkasta itsessään ei ole hirveästi kerrottavaa. Matkustamossa juttujen taso laski ja pahan hajun määrä nousi. Tämä oli hyvinkin odotettavissa. Lapissa on kuitenkin leppoista matkustaa ja matka eteni varsin nopeasti. Vähän huomaamattakin heilahdettiin Ivaloon jossa lyhyen kauppareissun jälkeen suunnattiin fribaradalle. Perillä meitä odottikin jokunen pelaaja sekä aiemmin mua viestein lähestynyt Sammeli joka oli lupautunut paikallisoppaaksi.

 

Eihän siinä muuta sit kuin kamat kantoon ja radalle. Ivalon rata oli myöskin varsin mukava kokemus ja puitteet tuntuivat olevan kunnossa. Kun vielä peliseurakin oli hauskaa, niin kierros heilahti nopeasti ohi ryhmän isosta koosta huolimatta. Rovaniemellä suurimman osan elämästäni viettäneenä oli ilahduttavaa huomata ihmisten leppoisuuden säilyneen täällä kaukana pohjoisessa.

Kirjoittelen noista radoista enemmän kun nakuttelen rataesittelyt kuvien kera. Tai ainakin siltä osin kun matskua löytyy sillä tässä vaiheessa törmättiin ekaa kertaa niinsanottuun liian monen kokin soppaan. Videon, stillin, instagrammin, watsapin ja muiden medioiden pyörittely oli pysynyt jotakuinkin hallussa mutta kriittisesti tietenkin jotain unohtui. Nimittäin kameran akun lataaminen. Sopivasti juuri tänä ainoana päivänä kun luvassa ei ollut mahdollisuuksia ladata laitteita välillä.

Kierroksen viimeiseksi kuvaksi jäi kuitenkin mukava kuva joka kertoo Ivalon radasta hyvinkin paljon ja kaiken tarpeellisen.

Maisemat on lappilaiseen tyyliin ehkä karut mutta satumaisen kauniit. Sielun lepääminen oli käynnissä hyvinkin vahvasti. Tuon luontoretkestä käyneen kierroksen jälkeen rykäistiin vielä puttiskabat läpi radan infokyltin tuntumassa ja päivä alkoi olemaan fribahommien myötä paketissa. Seurueemme suuntasi purilaiselle Sammelin kanssa jossa vaihdettiin vielä tarinoita asiasta ja asian vierestä kunnes koitti lähdön aika takaisin etelää kohti.

Reilu 600 kilometriä on aika raskas reissu ihan vain yhden tai kahden radan pelaamisen takia mutta tähän kiertueelle tuo matka osui helposti. Täytyy jälleen olla äärettömän kiitollinen näistä mahdollisuuksista mitä Hattumiehen hommat tuo eteen joka kesä.

Vaikka matkaa tehtiinkin melko nopeasti niin välistä pysähdyttiin ottamaan nauhalle kaikenlaista hienoa. Myös puhelimeen eksyi pari huikeeta kuvaa joista tässä yks instagramiinkin päätynyt otos.

 

Lappi on kauneutta, vaeltamista ja hyviä ihmisiä. Tää reissun osa kuvasi mun mielestä täydellisesti niitä asioita mistä pidän pohjoisessa. Toivottavasti saadaan setit tuotua ilmi myös videolla jahka se ilmestyy.

Päivä ei kuitenkaan päättynyt Rovaniemelle vaan ajeltiin auto parkkiin mökille hieman napapiirin pohjoispuolelle. Kun illan pääteeksi alkoi vielä keskiyön aurinko paistamaan, vieressä oli nuotiolla käristymässä makkaraa, pöntössä tuoretta siikaa savustumassa ja oma iho höyrysi saunan jäljiltä oli yleinen olotila varsin levollinen ja onnellinen. Reissusta oli muodostumassa päivä toisensa jälkeen vain parempi keissi.

Neljäs päivä kertonee taas lisää. Luvassa ainakin RGG-kisat.